Päivitetty 2.11.2025 /mv
Seppo Kaismala, pronssinen yhdistysmerkki 20.9.2025 – haastattelu 15.10.2025
Kun yhdistyksen puheenjohtaja Tiia Pakarinen lausui mikrofoniin ”Pronssinen yhdistysmerkki – Seppo Kaismala” – yllättyi ja liikuttui Seppo Kaismala täydellisesti. Vielä haastattelun aikana hänen äänestään kuului liikutus, kun hän kertoi silmiensä kyyneltyneen Tiian sanoista. Yhdistysmerkki saa hänet tuntemaan vahvasti, että hänen työtään arvostetaan ja että hänen työnsä on nähty. Hän arvostaa suuresti saamaansa huomionosoitusta ja kiittää yhdistystä siitä. Hän myös muistuttaa, että yksin asiat eivät ole onnistuneet tai valmistuneet.
Seppo Kaismala sai SF-Caravan ry:n pronssisen yhdistysmerkin SF-Caravan Kuopion seutu ry:n juhlassa 20.9.2025. Merkki on myönnetty kiitoksena hänen tekemästään työstään yhdistyksen ja karavaanariyhteisön hyväksi. Karavaanari hän on ollut vuodesta 1987 ja yhdistykseen hän on liittynyt vuonna 1994. Hän on toiminut yhdistyksessä monenlaisissa rooleissa ja osallistunut aktiivisesti talkootöihin 30 vuoden aikana. Hän kertoo olevansa käsillä tekijä, jota ovat kiinnostaneet erilaisten rakennustöiden lisäksi musiikki, tapahtumien järjestäminen ja ruuan laittaminen.
Leirintämatkailun harrastaminen alkoi retkeilystä ja jokimelonnasta
Seppo perheineen on aloittanut retkeilyharrastuksen telttaretkeilyn ja jokimelonnan parissa. Vuonna 1985 teltta vaihtui asuntovaunuun. Aluksi he reissasivat vaunun ja kavereiden kanssa joki- ja metsämaisemissa, nykyisten termien mukaan puskaparkeissa, jotta pääsivät kanoottien kanssa melomaan. Alkuvaiheessa matkasuunnitelmat asuntovaunun kanssa laadittiin siis melomisen paikkojen ja reittien pohjalta.
Vuonna 1994 kavereiden kutsut ja jutut konkretisoituvat, Seppo päätti liittyä SF-Caravan Kuopion seutu ry:n jäseneksi. Ystävät olivat kertoneet yhdistyksestä ja sen toiminnasta, mikä sai hänet kiinnostumaan toiminnasta ja liittymään mukaan yhdistykseen. Hänellä on, omien laskujensa mukaan, ollut tähän mennessä 6-8 vaunua. Nykyisin hänellä ja puolisolla on kausipaikka Alatalossa.
”Täällä on hyvä olla. Ikääntymisen myötä matkustusinto on laskenut eikä paikasta, jossa on hyvä olla, tahdo enää olla usein poissa” toteaa Seppo
Meillä on Alatalo – mitä tästä voisi tulla?
Yhdistys vuokrasi Alatalo-tilan vuonna 1994 leirintäalueeksi. Vuosi oli sama kuin Sepon yhdistykseen liittymisvuosi. Hän on seissyt Alatalon pellonlaidalla ja nähnyt paikan mahdollisuudet – nimenomaan mahdollisuudet, sillä mitään leirintäalueen käyttöön sopivaa ei Alatalossa ollut vuonna 1994. Hän on ollut mukana ideoimassa, suunnittelemassa ja tekemässä Alatalosta leirintäaluetta. Alkujaan alueella ei ollut sähköjä, ei vaunupaikkoja, ei huoltorakennuksia – yläpihalla oli naisille kahden reijän ja miehille yhden reijän sekä pisuaarin ulkopuusee, johon tuli vain kylmä vesi ja viemäri haisi. Rannassa alkeellinen sauna sekä päärakennus, joka oli enemmän varasto kuin toimintatila.
SF-Caravan Alatalon yläpiha ja päärakennus vuonna 1995
Alueen kehittäminen lähti voimalla eteenpäin vuonna 1997, kun yhdistys pystyi ostamaan alueen omakseen. Tosin yhdistyksellä ei ollut alueen rakentamiseen juuri varoja, joten kaikki tehtiin talkootyönä. Jäsenet ja ihmiset käyttivät omia verkostojaan hyödyksi, kun yhdistykselle hankittiin tarvikkeita Alatalon kunnostamiseen ja rakentamiseen.
”Muun muassa sähkötolpat saatiin lahjoituksena, mutta ne pystytettiin itse sähköjen vetoa varten” kertoo Seppo ja toteaa samaan hengenvetoon ”Silloin yhdistyksessä oli paljon tekeviä ihmisiä sekä monen eri alan osaajia, jotka olivat valmiita tekemään talkootyötä – puhalsimme yhteen hiileen, rakensimme yhteistä leirintäaluetta.”
Mitä itse edellä, sitä muut perässä
Seppo on ollut yhdistyksen hallituksessa useita kertoja. Lisäksi hän on ollut, muun muassa, ohjelmatoimikunnassa jäsenenä ja vastaavana, keittiötoimikunnassa jäsenenä ja vastaavana. Hänen mottonsa on ollut ”Menen ja ryhdyn tekemään”. Yleensä muut ovat tulleet mukaan, kun ovat nähneet tekemisen alkaneen. Hän kertoi, että monesti hallitus teki päätöksen, jonka jälkeen joku hallituksesta ryhtyi päätöksestä tekoihin ja kohta muut olivat mukana tekemässä. Näin on tapahtunut muun muassa Tipulan sisäremontissa ja ulkomaalauksessa. ”En ole enkä ole ollut paperitiikeri” pohtii Seppo ja jatkaa ”olen aina tehnyt käsillä, jotakin konkreettista kuten nikkarointia tai ruokaa”. Hänen kanssa miehet ovat, esimerkiksi, valmistaneet naisille extempore ruokaa, valmistaneet rosvopaisteja, lettuja sekä olleet mukana tekemässä tapahtumien ruokatarjoiluja.
SF-Caravan Alatalon Tipulassa, eräs pitkän pöydän esimerkkikattaus – kuva Seppo Kaismalan arkistoista
Sepon mielestä toiminnassa on ollut parasta aikaan saaminen ja alueen eteenpäin kehittäminen sekä iloinen yhdessä oleminen. Kausipaikkalaiset ovat työskennelleet yhdessä, mutta viettäneet työn vastapainoksi myös hauskoja hetkiä porukalla pelaten lentopalloa, tanssien ja seurustellen. Kaikki olivat mukana ja kaikki hyväksyttiin mukaan tekemään yhteistä aluetta.
”Iloitsimme yhdessä, kun jokin asia saatiin tehdyksi ja remontoiduksi” muistelee Seppo.
Toivon, että Alatalo pysyy viihtyisänä ja nykyisen kokoisena leirintäalueena
SF-Caravan Kuopion seutu ry:llä on ollut kokouksia ja tapaamisia eri puolilla Itä-Suomea ennen Alataloa. Yhdistys ehti jopa perustaa yhden leirintäalueen ennen Alataloa. ”Alatalo kuitenkin tuntui omalta jo silloin, kun se oli vuokralla. Alatalon ostamisen jälkeen jäsenillä oli yhteinen tavoite – rakentaa yhdistykselle ja sen jäsenille hyvä ja viihtyisä leirintäalue” kiteyttää Seppo onnistumisen reseptin lyhyesti. Hän muistelee alkuaikoja ja toteaa, että Alataloa on rakennettu kausipaikkalaisille ja jäsenistölle sekä liikkuville karavaanareille huoltopaikaksi. Hänen mukaansa alueen rakentamisen tavoitteet lähtivät ajatuksesta, että alueella on palveluja itselle ja hyvinvointia kaikille. Tavoite oli rakentaa ja luoda leirintäalue, joka on viihtyisä ja jossa kaikilla on hyvä olla. Hänen toiveensa on, ettei alue kasva liian suureksi, jotta kaikki pystyttäisiin hyväksymään sellaisina kuin he ovat ja kaikki halukkaat pystytään pitämään mukana iloisessa tekemisessä.
Alatalo – hyvien ihmisten leirintäalue
Seppo miettii, että ilman talkootyötä Alataloa ei olisi. Hän on ylpeä alueesta ja korostaa talkootyön voimaa. Hän toteaa, että yksi yhdistyksen ja alueen todellinen saavutus on rannan sauna- ja huoltorakennus, joka otettiin käyttöön keväällä 2022.
”Vuosien työn helmi on uusi saunarakennus rannassa. Se on suurin saavutus eikä siitä ole kahta sanaa, etteikö asia olisi niin” Seppo toteaa päättäväisesti.
Alatalo on loistavassa kunnossa, siisti ja alueen ihmiset ovat ystävällisiä. Eräs huolenaihe hänellä kuitenkin mielen taustalla on, talkoolaisten määrä tuntuu pikkuhiljaa hiipuvan. Hän toivoo yhteisöllisyyden vahvistuvan ja kannustaa yhdistystä rakentamaan yhteisöllisyyttä määrätietoisesti. ”Hallituksen tulisi pitää toiminnalliset ja taloudelliset tavoitteet tasapainossa kausipaikkalaiset huomioiden. Yhdistyksen ja alueen toiminta tarvitsee järkeviä pitkäntähtäimen suunnitelmia, joista myös pidetään kiinni.” hän toteaa.
Yhdistyksen jäsenet, joilla on ollut yhteinen tavoite, ovat rakentaneet pikkuhiljaa ja yhdessä laadukkaita kausipaikkoja ja kävijöiden leirintämatkailupalveluja tarjoavan Alatalon. Alatalo on hyvien ihmisten alue, jossa vuosien aikana jokainen on tehnyt ja osallistunut alueen rakentamiseen omien taitojensa ja voimiensa mukaisesti – kausipaikkalaiset ovat puhaltaneet yhteen hiileen.
Seppo kiteyttää loppuun oman asenteensa asioihin ”Hauskaa pitää olla ja positiivisella mielellä mennään eteenpäin. Alatalossa on hyvä olla.”
Valokuvat: Seppo Kaismala
Teksti: Mervi Valta